ERILAISIA KOKEILUJA

Omaan soittimeen lähdin hakemaan hieman puhuttelevampaa muotoa. Kaikukoppa olisi voinut olla tilavampikin, mutta mielestäni soittimen ulkönäkö oli tasapainoisimman näköinen, kun kädensijat ja kaikukoppa ovat suunnilleen yhtä pitkät. Kielimääräksi valitsin seitsemän, jonka alla ei mielestäni kannata mennä. Omenapuinen kielisilta on muotoiltu siten, että kolme kieltä on hieman muita korkeammalla, jolloin niiden soittaminen onnistuu myös jousella jouhikon soittotekniikkaa jäljitellen. Kielet oli punottu vahvasta siimasta, ja vire säädettiin oli H4:stä C-4:ään vasemmalta oikealle.

Rakenne muodostuu yhdestä kiilamaisesta koivulankusta, joka on ohuempi lapapäästään. Kaikukoppa ja kädensijan aukko on sahattu muotoonsa pistosahalla, jonka jälkeen koppa on liimattu umpeen molemmilta puolilta. Tallan kohdalla kannen alla kulkee tuki, joka jakaa värähtelyä kaikukoppaan ja vahvistaa rakennetta. Lapapäätä on vahivstettu kohtisuoraan runkopuun syitä vastaan liimatulla omenapuulevyllä. Viritystapit ovat tammea, vaikka vaahtera olisi kyseiseen hommaan parempi valinta. Kielet on sidottu toisesta päästä omenapuiseen tallaan, joka roikkuu narulla tallanastasta.

Kokeilu oli erittäin onnistunut ja käyttökelpoinen. 10-kielisyydellä, parannellulla kaikukopalla ja akustisen kitaran kielillä voisi saavuttaa edelleen lisää käyttöarvoa. Valitettavasti soitin otti jossain vaiheessa vauriota itseensä, sillä sen tallanaru katkesi, ja osat ovat yhtenä sotkuna jossain pajan syövereissä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, jolla on kiinnostusta yksinkertaiseen, mutta viihdyttävään projektiin.