JOUHIKOT

2006-2008

Jouhikko I
Jouhikko II
Jouset

Jouhikko on kanteleen ohella toinen täkäläinen perinnesoitin, jonka englanninkielinen yleisnimi 'bowed lyre' kuvastaa sitä osuvammin. Kyseessä on jousisoitin, jonka muodostaa omintakeinen runko ja 2-4 eripaksuista jouhikieltä. Kielet johdetaan korkean kielisillan yli lavassa oleviin viritystappeihin. Soittimen kädensijasta voidaan vaihdella säveliä vaihtelemalla ensimmäisen kielen soivaa pituutta sormien ulkosyrjillä muiden kielten säestäessä. Ääni on erikoinen ja sahaava eikä osaavia soittajia ole yleisesti esillä. Jouhikkoa on viime vuosina kuultu paljon suomalaisella kansanperinteellä ratsastavien yhtyeiden toimesta.

JOUHIKKO I

2006

Tämä jouhikko on itseasiassa ensimmäinen rakentamani soitin. Se on valmistettu tallaa lukuunottamatta kokonaan koivusta ja pintakäsitelty kirsikkasävytteisellä puuvahalla. Koristeellisuuden taustalla ovat puussa olleet repeämät, joita ei voinut kaivaa siististi pois, vaan niiden kohdalle veistettiin erilaisia koristekuvioita.

KUVA 1: Jouhikko yläpuolelta

KUVA 2: Viistokuva

KUVA 3: Pohja

KUVA 4: Pohja viistosta

Kaikukoppa on koverrettu poraamalla ensin mahdollisimman paljon ylimääräistä puuta pois, minkä jälkeen se on viimeistelty taltalla ja veitsellä. Työ eteni enimmäkseen ilman sähkökoneita, sillä niitä ei tuohon aikaan ollut käytössäni niin laajalla valikoimalla. Nykyisin hyödyntäisin muotoilussa ja kovertamisessa jyrsintä, joka on ehdottomasti monipuolisin työkoneeni.

KUVA 5: Lapa, kielet ja viritystapit

KUVA 6: Lavan takaosa ja kädensija

Jouhikielten virityksenä käytin muistaakseni virettä A4-D4-G4 kädensijasta lähtien. Koska kaikki kielet ovat yhtäpitkiä, on niistä punottava eri paksuiset. Kyseisessä virityksessä kielien paksuudet ovat karkeasti 20, 40 ja 30 jouhta. Kielet punotaan yksinkertaisesti kiertämällä ne tiukalle kierteelle ja asettamalla päätysolmu viritystappiin. Erona jouhi- ja teräskielien välillä on niiden kiinnitystapa viritystappiin. Jouhikieli asetetaan tappiin sahattuun uraan, kun teräskielelle porataan n. 1mm reikä.

KUVA 7: Ponsi ja talla

Soittimen talla koostuu narulla ponnessa kiinni olevasta tallapalasta ja kannen päällä seisovasta kielisillasta.

Rakenteellisesti koivulevystä sahattu kansi voisi olla ohuempi ja sisältää tallankohdalla ylimääräisen tukiriman. Ohuemmalla kannella voisi saada lisäpotkua äänenvoimakkuuteen. Ulkonäölliseti tallapala olisi voinut olla sirompi ja noudatella samoja koristetyylejä kuin lavassa ja ponnessa. Muuten en tiedä soittimessa olevan parannettavia kohtia. En ole koskaan oikein päässyt perinteisen jouhikkon soittoon mukaan, koska jousen käyttö vaatii oman tekniikkansa.

JOUHIKKO II

2008

Jouhikon soiton huonon edistymisen takia päätin lähteä viemään perinnesoitinta hieman tutumpaan suuntaa lisäämällä siihe 'otelaudan'. Ideana oli vaihteeksi koittaa soittamista painelemalla nauhoja kädensijassa olevia otepuita vasten. Tämän lisäksi kasvatin kuusikannen pinta-alaa ja ohensin sitä.

Runkopuuna kokeilin pehmeää lehmusta, joka on suosittua soitinrakentajien ja kuvanveistäjien piireissä. Veistäminen oli erittäin helppoa ja lommot pystyi turvottamaan ennalleen.

Jouhikko
KUVA 8: Soitin yläpuolelta

KUVA 9: Viistokuva

KUVA 10: Pohja

KUVA 11: Pohja viistosta

KUVA 12: Sivukuva

Kielet on punottu vahvasta siimasta, joka vastaa aika hyvin jouhen ominaisuuksia. Otepuut ovat vuorotellen mahonkia ja vaahteraa. Ne on kiinnitetty ruuveilla kädensijaan, jolloin niitä voi säätää kääntämällä. Palojen väliset etäisyydet on mitoitettu kitaran otelaudan rakentamiseen käytettävällä menetelmällä. Ensimmäinen kieli soi vapaana vireessä A4.

KUVA 13: Kädensija, lapa ja kielet

KUVA 14: talla

Tallapuu on kehittynyt sirommaksi ja kiinnitys on nyt narulla ponsitapin ympäri, sillä onton kannen läpi ei ollut mahdollista tallaa kiinnittää. Narun ja kannen reunan väliin on asetettu välikkeeksi nahkanpala.

KUVA 15: Viritystapit

Vaahterasta veistettyjä viritystappeja ei voinut asentaa suoraan pehmeään leppään, vaan lapaan on upotettu vahvikkeeksi vaahterakiekot.

Valmiin jouhikon käyttö on selkeästi helpompaan kuin perinteisen soittimen. Säveliä ei tarvitse enää hakea sormilla ja sointi on kirkkaampaa. Jousen käyttö on sen sijaan yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. Rungon pyöreä muoto vaikeuttaa sylissä pitämistä, ja soitin lipsuu helposti. Ei tästäkään mitään suurta innostusta syntynyt, mutta kokeilu oli positiivinen.

JOUSET

Jouset valmistetaan pitkästä puusta ja hevosen jouhista, joita tarvitaan n. 70 kappaletta. Soitto on sitä helpompaa, mitä tiukemmalle jouhet saa kiristettyä. Vanhoja jousia ei välttämättä kiristetty ollenkaan, vaan kireyttä säädeltiin kädellä soiton aikana.

KUVA 16: Jousia

KUVA 17: Jouhien kiinnitys

Kuvassa 16 ylimmässä jousessa jouhet pujotetaan kädensijassa olevan reiän läpi. Jousen toisessa päässä nippu vedetään nokassa olevan uraan. Jouhinipun molempiin päihin sidotaan solmut, jotka ankkuroivat jouhet paikoilleen. Jousi kiristetään työntämällä erillinen kiristys- ja ohjurikappale kädensijan lähellä sijaitsevaan hakaan.

Keskimmäinen jousi on paranneltu malli, jonka nokassa kielet ankkuroidaan ruuvikiinnitteisen läpän alle. Kädensijan luona jouhinippu pujotetaan urassa olevan ruuvin ympäri.

PÄIVITYKSET (FIN) Pientä kasvojen kohottamista 25/9/24 Taideaiheet päivitetty 15/4/18 Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 15/4/18 Kaksoiskielinen sähkökannel 7/1/18	UPDATES (EN) Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14 Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14
Fager-Fagerholm Prod since 2011

JOUHIKOT

2006-2008

Jouhikko I Jouhikko II Jouset

Jouhikko I
Jouhikko II
Jouset