Kitarahommissa kertyy paljon erilaisia työkaluja, joista toiset ovat välttämättömiä, toiset taas voi rakentaa itse tai korvata vaihtoehtoisilla työtekniikoilla. Laadukkaan lopputuloksen saavuttaa helpoiten panostamalla kalliisiin ja tilaa vieviin erikoistyökaluihin. Yleensä harrastaja päätyy kuitenkin työskentelemään joko ylimääräisen ajan kustannuksella tai tinkimään soittimen yksityiskohdista. Mitä enemmän perustyövaiheita korvaa vaihtoehtoisilla tavoilla, sitä enemmän rakentajalta vaaditaan tarkkuutta, teknistä taitoa ja kärsivällisyyttä.
|
TYÖKONEET
|
Yläjyrsin ja teräsetti
Jyrsin on erittäin monipuolinen työkalu kaikessa puuntyöstössä ja sillä voi korvata monia muita koneista joko kokonaan tai osittain. Jyrsimen merkitys kitaranrakentamisessa on erittäin suuri mm. siistin kaulataskun tekemisessä. Erilaisten onteloiden ja urien lisäksi jyrsimellä voidaan lisävarusteiden avulla oikaista liimasaumoja, muotoilla kohtisuoria liitoksia, leikata vakiosäteisiä kaaria ja oikaista erikokoisia kappaleita. Erilaisia tekniikoita on esitelty rakennuspäiväkirjassa.
Edullisetkin jyrsimet ovat käyttökelpoisia yksinkertaisissa töissä, mutta pitkässä juoksussa harrastaja säästää aikaa ja rahaa panostamalla laatumerkkeihin. Halvat terät ovat lyhytikäisiä ja aiheuttavat paljon harmia. Kitaranrakennukseen tarvitaan useita erilaisia teriä, jolloin laadukkaan teräsetin ostaminen on jo kannattavampaa kuin yksittäisten heikkojen terien hankkiminen.
Toisaalta jyrsin on myös kone, jonka huolimaton käyttö aiheuttaa eniten rakennusvirheitä, jälkien paikkailua ja terveydellisiä vaaratilanteita. Tyypillisin jyrsinonnettomuus on puun syiden repeäminen, joka johtuu yleensä koneen riittämättömästä kapasiteetista leikata puuta verrattuna syöttönopeuteen. Tylsät terät kiilautuvat helposti jyrsittävään kappaleeseen ja irtoavat koneen istukasta. Irronnut terä porautuu työstettävään kappaleeseen ja on sormille erittäin vaarallinen. Puuhun käytettävää kierrosnopeutta voi arvioida koneen käyttöoppaasta. Terien lisäksi toinen puun repeilyä aiheuttava tekijä on virheellinen etenemissuunta. Puun jyrsintä onnistuu turvallisimmin "alamäkeen" eli syiden suuntaisesti.
KUVA 1: Jyrsinsetti
Laakeroitu listaterä jyrsimeen
Reunalistojen asennusuran tekemiseen tarvitaan erikokoisia päästään laakeroituja jyrsinteriä. Itse löysin Clash Ohlssonilta tähän hommaan erityisen hyvin soveltuvan suuren terän, jonka mukana tuli useita laakereita. Urasyvyyden voi näin säätää 1,5mm portaalla haluamaansa. Terä esiintyy yläpuolisessa kuvassa toiseksi alimmaisena vasemmalla.
Pylväsporakone (tai vähintään ohjuri käsiporaan)
Ilman pystysuoria reikiä ei voi elää, vaikka kitarassa ei mikään reikä ei ole niin tärkeä, etteikö sitä voisi käsinkin ajaa. Epämääräisesti sojottavat reiät eivät kuitenkaan kuulut laadukkaan soittimen ulkonäköön. Pienen pylväsporakoneen saa hyvinkin halvalla, kunhan sen poraustaso on niin laaja kitaran rungolle. Halpa porakone voi pyöriä hieman epäkeskisesti, ja sen hihnat voivat pyöriä tyhjää porausvastuksen kasvaessa. Toisaalta alitehoisuus tekee työnteosta rauhallisempaa ja auttaa huolimattomuusvirheiden ja repeämien välttämisessä.
Yleisiä virheitä ovat käyrät porareiät, puun repeäminen sekä reikien väärä sijainti tai ylisyvyys. Ongelmia voidaan välttää käyttämällä teräviä poria ja esireikiä. Pitkät ja hoikat terät taipuvat porattaessa ja niiden kohdistaminen on hankalaa. Kriittisiin kaltevien pintojen reikiin kannattaa porata aluksi ohjausreiät lyhyellä poralla, joka ei pääse taipumaan.
Vannesaha (tai vähintään pistosaha)
Periaatteessa vannesahan voi korvata muilla menetelmillä, mutta itse en lähtisi puuta muotoilemaan ilman tätä työkalua. Sahausjälkeen vaikuttaa suoraan laitteen laatu sekä terien kunto. Halvat koneet ovat heikkotehoisia ja huonosti laakeroituja, jolloin ne sahaavat helposti vinoon eivätkä sovellu kuin karkeaan työstämiseen.
Oma vannesahani on hyvin paljon edellä mainittujen kaltainen. Raakalankkujen sahaamiseen se ei sovellu lainkaan, minkä takia käytän runkopalojen raakaan sahaamiseen pistosahaa. Tunnen kuitenkin sahani heikkoudet sen verran hyvin, että kykenen työskentelemään sen kanssa. Laadukas vannesaha olisi kerrassaan hieno, mutta sellaisen hankinta ei ole ensimmäisenä kauppalistallani.
Sirkkeli (vähintään käsikäyttöinen)
Pöytäsirkkelistä on suuri apu varsinkin rakentamisen alkuvaiheessa, kun työvaiheet sisältävät paljon lankkujen halkaisua. Itsellä ei tällaista konetta ole käytössä, vaan olen pärjäillyt muokatulla käsisirkkelillä, johon on asennettu ylimääräisiä ohjureita tarkempien sahauslinjojen saavuttamiseksi. Käsisirkkelillä työskennellessä sahaustarkkuus on kuitenkin heikkoa ja puun materiaalihukka on kuitenkin suurta.
Nauhahiomakone
Tämä on jo ehdottomasti luksusta. Raakasahatun rungon muotoilu onnistuu siististi ja nopeasti vaakatasolla varustetulla nauhahiomakoneella. Muussa tapauksessa pitäydytään perinteisissä hiomakapuloissa ja käsikoneissa.
Oiko-tasohöylä (tai vähintään käsikäyttöinen oikohöylä)
Tällä koneella on suurin merkitys suorien liimaliitosten tekemisessä ja pintojen tasoittamisessa. Harrastelijatason koneet eivät kuitenkaan ole yleensä riittävän leveitä, että esimerkiksi kokonaisen rungon voisi ajaa tasohöylästä läpi. Kone on erittäin hyödyllinen, siis mikäli se on laadukas.
Halvat oikohöylät ovat huteria ja tekevät kappaleista joko koveria tai kuperia riippuen siitä, kuinka lujaa höylättävää kappaletta painaa. Tasohöylien rakenne on taas yleensä riittävän tukeva, jolloin ne toimivat paremmin.
Oma oikohöyläni osoittautui halvaksi turhakkeeksi, jonka takia paras vaihtoehtoni on suoristaa liimattavat särmät jyrsimellä ja suoralla ohjuriraudalla. Kokonaiset rungot taas tasoitan tätä varten rakentamallani jyrsinpöydällä. Homma toimii myös näin, mutta vie kaksinkertaisesti aikaa.
Lehtisaha
Pitkään aliarvostin vintillä pölyyntynyttä lehtisahaa, kunnes se osoitti paikkansa helmiäisten ja ohuiden levyjen leikkaamisessa. Hauraita helmiäisiä varten pitää hankkia mahdollisimman hieno sahanterä. Leikkaus vaatii alkuunsa hieman totuttelua ja epäonnistuneita yrityksiä, mutta harjoittelun jälkeen homma alkaa sujua.
Dremel
Pienoisporaa tarvitaan ahtaissa paikoissa, kuten esimerkiksi tremolo-kouran asentamisessa rungon takapuolelle. Jyrsinistukalla laitteen voi muuntaa pienoisjyrsimeksi, joka on erityisen hyödyllinen otelautamerkkien asentamisessa. Otelautamerkkien hionta ja viimeistely sujuu hyvin hiomalaikoilla. Pintakäsittelyn kiillottamiseen konetta ei voi käyttää, sillä liian korkea kierrosmäärä kuumentaa lakkauksen pilalle.
|
TYÖKALUT
|
Hiomatarvikkeita karkeudeltaan 60-2000
Mitä rosoisempi hiottava pinta on, sitä karkeammalla hiomapaperilla tai -laikoilla on tasoitustyöhön tehtävä. Paperia vaihdetaan asteittain karkeampaan, kunnes lakattavilla puupinnoilla saavutetaan karkeusaste 400. Tätä hienommat pinnat haittaavat lakan tarttumista. Peittävillä maaleilla käsiteltäviä pintoja ei ole tarvetta hioa näin pitkälle, sillä maalin alta eivät naarmut näy läpi. Lakkapinnan hiomiseen käytetään 2000-karkeuksista vesihiomapaperia.
Suosittelen laadukkaiden hiomapaperien käyttöä tai ainakin välttämään LUXin tuotteita. Erityisen toimiviksi olen todennut Mirkan tukkeutumattomat hiomaverkot, joita voi ainakin hankkia Würthiltä. Myös Bilteman (keltaisilla) kuivahiomapapereilla olen saavuttanut hyviä tuloksia.
Nauhaviila
Asennetut otelautanauhat täytyy ennen käyttöönottoa hioa tasakorkuisiksi koko otelaudan matkalta ja viilattava uudelleen kuperiksi. Nauhaviiloja saa usean kokoisina käytettävän nauhaprofiilin mukaan, mutta hinnat ovat yleensä korkeita. Viilauksen voi suorittaa myös tavallisella neulaviilalla, josta on kulmat pyöristetty ja särmät yhtä lukuunottamatta hiottu tasaisiksi. Näin vältetään otelaudan vaurioituminen viilattaessa. Nauhaviilana on käytetty myös uritettua puukapulaa ja hienoa hiomapaperia.
Nauhaurien saha ja sahausjigi
Otelaudan urat sahataan hienohampaisella ja ohuella sahalla (paksuus n. 0,4mm) jigiä apuna käyttäen. Koko setin hankinta kustantaa harrastajalle melkoisesti, joten vaihtoehtoina on rakentaa oma settinsä jiirisahasta ja mallineista tai hankkia otelautaaihionsa valmiiksi uritettuna.
Nauhojen kiillotusliina / teräsvilla #0000
Viilatut nauhat kiillotetaan joko erittäin hienolla liinalla tai teräsvillalla.
Satulaviilat
Mikäli rakentaa itse satulansa, tarvitsee soitinrakentajan erikoistyökalua eli satulaviilasettiä. Setti sisältää 6 viilaa ja on suhteellisen kallis hankinta.
Skalpelli, teräviä veitsiä
Tyylistä riippuen rakentaja voi muotoilla rungon ja kaulan joko koneellisesti tai käsin. Terävillä veitsillä työskentely sujuu kokeneelta puukottajalta suhteellisen nopeasti ja jälki on siistiä. Tarkkoihin hommiin kannattaa hankkia skalpelleja esimerkiksi hyvinvarustellusta apteekista, eläintentäyttäjien nettikaupasta tai sairaalan varastosta. Skalpelleihin tarvitaan muutama erikokoinen metallivarsi ja pari pakettia vaihtoteriä. Työ on suoritettava varovasti, sillä lipsahtaessaan veitset tekevät ikävää jälkeä sormiin.
Karkeampaa veistämistä varten voi hankkia rautakaupasta muutaman halvan moran, ja heittää ne pois, kun terät alkavat tuntua tylsiltä.
Puuviila
Puuviila sopii muotojen työstämiseen siinä missä veitsetkin. Kannattaa hankkia laadukas pitkä viila, jonka toinen puoli on tarkoitettu karkeaan puun poistoon, toinen taas siloittamiseen. Viilasta on erityisesti hyötyä kaulan muotoilussa, kun viilaa kaulan molempiin päihin profiilin valmiiksi ja poistaa väliin jäävän puun muilla keinoin.
Metalliviivaimia ja vatupasseja
Mittavälineistöä sopii olla monen kokoista ja mittauksia kannattaa suorittaa jokaisen työvaiheen aikana.
Liimapuristimia
| Liimaukset ja kappaleiden kiinnittäminen työvaiheiden aikana vaativat eri kokoisia liimapuristimia. Halvimmilla ei yleensä tee mitään, joten kannattaa hankkia edes muutama hyvä, joita täydentää usealla keskinkertaisella. Esimerkiksi rungon kansi- ja pohjapuiden liimaus vaatii muutaman kiskopuristimen ja ainakin kymmenisen G-puristinta. Lisäksi Würthin yhden käden pikapuristimet ovat kappaleiden nopeassa kiinnittämisessä erittäin hyödyllisiä.
| |
KUVA 2: Erikokoisia puristimia
|
Farecla G3- ja G-10 kiillotustahnat
Lakkauksen kuivutta muutaman viikon ajan tasoitetaan pinta vesihiomalla ja hangataan kiillotustahnoilla lopulliseen loistoonsa.
KUVA 3: Fareclan kiillotustahnoja
|
|
TEE-SE-ITSE
|
Jyrsinpöytä
| Kappaleiden oikomiseen ja tasoittamiseen määräpaksuuteensa voi käyttää itse rakennettua jyrsinpöytää. Yksinkeraisesti se muodostuu suorasta pohjalevystä, jonka reunoille kiinnitetään suorat metalliprofiilit korokkeiksi. Kitaran rakennuksessa hyödyllinen korkeus on n. 50mm kuitenkin siten että rakennettavan kitaran runko mahtuu korokkeiden sisään. Metallikorokkeiden päälle rakennetaan kiskot, joiden varassa jyrsin pääsee liikkumaan edes takaisin pitkin jyrsinpöytää.
Itse olen käyttänyt korokkeina pyöreäkulmaista neliöteräsputkea ja kiskoina kahta alumiinista 40x40 kulmaprofiilia. Kiskojen on oltava riittävän jäykkiä pysyäkseen suorina, mutta kuitenkin niin ohuita, että eivät vähennä jyrsimen syvyysulottuvuutta.
Jyrsittävän kappaleen voi kiinnittää pöytään ruuveilla tai puristimilla siten, että suoristettava kappale ei taivu kiinnityksen takia eikä jyrsimellä ole riskiä osua kiinnikkeisiin. Kun yläpuoli on suoristettu, kappale käännetään ympäri ja tasoitetaan määräpaksuuteen. Olen käyttänyt tätä menetelmää menestyksellisesti mm. kitaran runkojen ja kaulojen suoristuksessa.
| |
KUVA 4: Jyrsinpöytä
KUVA 5: Kaulan oikaisu
|
- Jyrsinistukka Dremeliin
Dremelistä saa muunnettua pienoisjyrsimen ostetulla tai itserakennetulla istukalla. Kotikutoinen versio voidaan rakentaa vanerilevyn paloista, kierretangosta sekä muutamista muttereista ja aluslevyistä.
Omassa versiossani Dremel on kiinnitetty istukkaan puristuskauluksella ja kahdella levyruuvilla. Kiinnitystä voisi kuitenkin vahvistaa vaihtamalla ruuvit kierretankoihin ja siipimuttereihin.
KUVA 6: Dremelin jyrsinistukka
| |
KUVA 7: Kiinnityskaulus
|
- Radiuksen hiontapalikka ja sen valmistusjigi
| Oman radiusblokin voi rakentaa mm. jyrsinjigillä, joka liikkuu kahden jalaksen varassa kapean jyrsinpöydän päällä. Jalakset on leikattu säteeseen, joka on sama radiusblokin ja näin myös otelaudan kanssa.
Radiusblokkiaihio kiinnitetään ruuveilla tätä varten rakennettuu kapeaan jyrsinpöytään. Jigi kiinnitetään jyrsimenpohjalevyyn ja asetetaan pöydän metallikorokkeiden varaan. Jigin jalaksiin on kiinnitetty rajoitinruuvit, jotka estävät terän osumisen pöydän korokkeisiin. Radiusblokki jyrsitään liikuttelemalla jyrsintä edetakaisin palikan koko matkalla välillä kulmaa vaihdellen. Lopputuloksena saadaan tasaisesti kovera hiontapalikka.
| |
KUVA 8: Radiusblokin jigi
KUVA 9: Radiusblokki
|
- Nauhaprässi
| Otelautanauhojen asentamista varten tarvittavan pylväsporakoneen nauhaprässin voi rakentaa radiusblokin viipaleesta ja kierretangosta.
Radiusblokista sahataan viipale, johon upotetaan ja liimataan kierretangon pätkä. Viipaleen puristusreunaan veistetään kevyt ura nauhalle. Liiman kuivuttua kierretankoon kiristetään vielä aluslevy ja mutteri, joiden on tarkoitus jakaa puristusvoimaa tasaisesti kappaleeseen.
| |
KUVA 10: Nauhaprässi
|
- Jyrsinsabluunat
| Itse suosin muotojen viimeistelyä jyrsimellä, sillä jälki on kerrasta siistiä. Kaikkien ulkomuotojen ja onteloiden jyrsimiseen on ensin valmistettava sabluuna, joka toimii jyrsinterän ohjurina. Materiaaleina voi käyttää vaneria tai paksua läpinäkyvää plexiä, joka on helppo kohdistaa paikoilleen. Sabluunan teko on toki oma työvaiheensa, mutta onnistuu harrastelijalta huomattavasti nopeammin kuin koko kitaran muotoilu sahaamalla ja hiomalla. Sen lisäksi hyvin tehtyä sabluunaa voi käyttää useita kertoja.
Sabluuna kiinnitetään tukevasti paikoilleen ruuveilla tai puristimilla. Jyrsinteränä käytetään yläpuolelta laakeroitua kopioterää, jonka joutuu hankkimaan erikoisliikkeestä. Vaihtoehtoisesti itse olen käyttänyt tasapaksua laakeroimatonta jyrsinterää, jonka varsi tukeutuu jyrsittäessä sabluunaan. Haittapuolena on varren ja sabluunan välinen kuluttava hierto, jota täytyy välttää jyrsittäessä.
| |
KUVA 11: Kaulataskun jyrsiminen
KUVA 12: Runkosabluunoita
|
- Nakerrin ('Tang nibbler')
Reunalistoitetun otelaudan nauhoittamiseen tarvitaan nakerrinta, jolla poistetaan osa nauhan jalkaa reunalistojen kohdalta. Ammattisoitinrakentajien käyttämät työkalut ovat kuitenkin erittäin kalliita, jonka takia harrastajat käyttävät omia nakertimia tai kokonaan muita menetelmiä.
| Halvasta yleisnakertimesta voi kuka tahansa muokata pienellä vaivalla oman erikoistyökalun. Hommaan tarvitaan Dremel ja pieni katkaisulaikka. Yksinkertaisesti tavallisen nakertimen tukipintaan leikataan nauhan syvyinen ura siten, että nauhan saa asetettua nakertimeen. Tätä on vaikea käsittää ohjetta lukemalla, mutta asian ymmärtää saadessaan osat käsiinsä.
| |
KUVA 14: Muokattu nakerrin
|
- Otelaudan suoja ('Fretboard guard')
Nauhoja viilattaessa on otelauta syytä suojata teippaamalla. Lisävahvistusta saa muovilevystä leikatusta kaulurista, jonka keskelle on viilletty nauhan levyinen ura. Kauluri asetetaan nauhan ympärille ja kiinnitetään paikolleen kaulan takaa vedetyllä kuminauhalla.
|
