|
12-KIELINEN SÄHKÖKANNEL (2007)
750 x 170 x 65/45 (Pituus x Leveys x Max./Min.korkeus) | ||||||
Akustisten kanteleiden välissä teki mieli kokeilla sähkökitaroista opittuja tekniikoita kanteleissa. Niinpä piirsin siron mallisen kanteleen metalliset virityskoneistoilla ja neljällä yksikelaisella mikrofonilla. Elektroniikka koostui mikrofonien lisäksi volume- ja tone-säätövastuksista sekä 3-vaihekytkimestä, jolla saattoi säätää ns. talla- ja runkomikkien käyttöä. Rakenteeltaan kantele oli yhdestä leppälankusta koverrettu umpinainen kotelo, jonka kannessa oli katajaiset reunalistat ja vaahteratalla. Vaahterapohja kiinnitettiin ruuveilla.
Sähköisissä soittimissa täytyy muistaa hoitaa maadoitus kuntoon ennen soittimen käyttöönottoa. Muuten soittimen metalliosiin koskeminen saattaa aiheuttaa vakavavan sähköiskun. Maadoitus tapahtuu johtamalla sähkö ulostulon kylmästä navasta "hengenpelastajakytkennällä" johonkin metalliseen kappaleeseen. Kytkennän löytää internetistä hakusanoilla "electric guitar lifesaver wiring". Itse olen käyttänyt sähkökanteleiden sisällä kuparilevyn pätkää, johon olen maadoituksen yhdistänyt. Leppäkantele soi erityisen hienosti sekä sähköillä että akustisesti. Kielijako on kuitenkin hieman liian tiukka ja kielet turhan lyhyitä, mikä heikentää soitettavuutta. Suurin heikkous on tallanaulojen puuttuminen, sillä kielet johdetaan kannen läpi kanteleen sisälle. Tässä vaiheessa ei akustisten kanteleiden kehitys ollut vielä saavuttanut riittävän korkeaa tasoa, että nämä ongelmakohdat olisi osannut välttää. Muoto miellyttää kuitenkin erityisesti omaa silmää siroilla linjoillaan. Muodon käyttö jatkossa vaatii kuitenkin kielien vähentämistä ja erilaisen mikrofoniratkaisun käyttöä. Pintakäsittely on suoritettu akryylispraylakalla, jonka käyttöä en suosittele lainkaan. Ongelmana on lähinnä hyvän ja sileän pinnan ruiskuttaminen. Nykyään hoitaisin homman kaksikomponenttisilla lakoilla ja maaliruiskulla. |
13-KIELINEN SÄHKÖKANNEL (2009) | ||||||||||||
Edellisestä sähkökanteleesta oli kulunut kaksi vuotta, kun päätin uudelleen paneutua aiheeseen. Tavoitteena oli rakentaa niin akustisesti kuin sähköisestikin käyttökelpoinen ja helposti soitettava kannel laatikkorakenteella. Rakennuspuina käytettiin leppää, vaahteraa ja katajaa. Edelliseen sähkökanteleeseen eroina oli pidentyneet kielet, suurempi kansipinta-ala, vartaan ja tallanaulojen yhteisrakenne ja elektroniikan säätimien poisjättö. Yksi suurimmista kehitysaskeleista oli raidehumbuckerien käyttö, joka ei asettanut vaatimuksia kielijaolle tai kielien määrälle.
Valmiista soittimesta tuli siihen asti paras kanteleeni niin akustisesti kuin sähköilläkin. Kielijako ja pitkät ohuet kitarankielet tekevät soittamisesta helppoa ja tallaratkaisu on idioottivarma. Kielten vaihto käy niin helposti ja nopeasti kuin vain mahdollista. Soitinta on käytetty mm. black metal projekteissa. |
8-KIELINEN SÄHKÖKANNEL (2009) | ||
Tämä ei eroa aiemmasta kanteleesta muussa kuin kielien määrässä. Lisänä kannessa on käytetty loimuleppää, joka antaa mahtavan ulkonäön. Pintakäsittely on tehty soitinrakentajien suosimalla Danish Oililla, joka jättää puolikiiltävän lakkamaisen pinnan, kun käsittely suoritetaan useana ohuena kerroksena.
|
PÄIVITYKSET (FIN)
Pientä kasvojen kohottamista 25/9/24 Taideaiheet päivitetty 15/4/18 Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 15/4/18 Kaksoiskielinen sähkökannel 7/1/18 |
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14 Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14 |
Fager-Fagerholm Prod since 2011 |