|
Kupukantisissa kitaroissa reunalistojen urat kannattaa jyrsiä ennen kannen pyöristystä. Jyrsintään käytetään alapäästälaakeroitua listaterää, jonka ulottuma on yleensä 1,5...3,0mm. Ulottumaa pystyy säätämään erikokoisilla laakereilla. Tämän lisäksi pyöristin kulmaterällä reunalistojen rungon kulman yläpuolelta listojen liimauksen helpottamiseksi.
KUVA 1: Mikrofonien ontelot ja reunalistan urat jyrsitty
Erityisesti rungon ulokkeita jyrsittäessä on oltava erityisen varovainen, sillä vähäinen tukipinta-ala kaataa jyrsimen helposti ja saa terän nappaamaan mukaansa ylimääräistä puuta.
KUVA 2: Reunalistan liimausta
Reunalistojen liimaus on varmaankin kaikista stressaavin homma kitaran rakentamisessa. Muoviset reunalistat liimataan asetonista ja reunalistojen kappaleista sekoitetulla pastalla tai pikaliimalla. Asetoniseoksessa on hyötynä rakojen tiivistyminen huomaamattomiksi. Terävien kulmien kohdalla lista täytyy katkaista ja tehdä jokainen sivu erillisestä kappaleesta. Mikäli kulma on sen sijaan pyöristetty voi muovilistan taivuttaa pienenkin säteen ympäri kuumentamalla sitä samalla kuumailmapuhaltimella. Vaikeinta hommasta tekee pitävän liimauksen levittäminen silloin, kun käytetään kahta päällekkäistä listaa.
Tarkoituksena oli tehdä n. 3mm paksu ja 7mm korkea kermanvärinen reunalista kiertämään koko bodyä. Puolentoistametrin pituiset listankappaleet jäivät hieman lyhyiksi, jolloin niihin piti limittää jatkos. Muovisten reunalistojen jatkaminen onnistuu kuitenkin huomaamattomasti, kun jatkoksen listat limittää terävässä toistensa päälle ja juottaa liitoksen asetoniseoksella.
Aloitin työt karhentamalla muovilistat hiomapaperilla ja teippaamalla runkoon kaksi pitkää listaa päällekkäin sopivalle kohdalle. Liimauksen voi aloittaa esimerkikiksi kaulataskun toiselta puolelta, mutta itse suosin aloittamista rungon alapäästä, jolloin työn alla on kaksi liimattavaa päätä. Aluksi levitin liimaa pienellä sudilla sisemmän listan molemmin puolin, jonka jälkeen painoin ja teippasin ulomman listan tiukasti runkoa vasten. Tavoitteena oli lutrata liiman kanssa niin, että sitä pursuisi kaikista saumoista. Vaikeinta oli liiman levittäminen aivan viimeksi liimatun kohdan viereen, sillä listaa joutuu samalla levittämään irti rungosta.
KUVA 3: Reunalista liimattu
Liimatun reunalistan yläreuna voidaan siistiä tasoittaa jyrsimellä. Reunoille pursunneet kuivuneet massat poistetaan siklillä tai hiomapaperilla.
Kulmien taivutuksista ei tullut aivan niin siistejä kuin olisi toivonut. Liitos on kyllä tiivis ja pitävä, mutta taipuessaan lista veti itsensä hieman koveraksi. Myöhemmin kulmat piti jioa uudelleen tasaisiksi, mutta onneksi paksussa reunalistassa oli paljon varaa siihen.
Henkilökohtaisesti pidän muovisia reunalistoja ongelmallisina hieman epätasaisen liimauksen takia. Asetonin haihtuessa listat vetävät itseään kasaan ja saattavat muodostaa pieniä hiushalkeamia reunoille. Esimerkiksi kaulataskua jyrsittäessä listat irtoavat helposti. Toisaalta repsottaviin kohtiin on helppo lisätä massaa tai epoksia injektioruiskulla.
Pidän enemmän puulistoista niin näyttävyyden kuin asentamisenkin takia. Niitä on tosin vaikeampi taivuttaa ja liimata tiiviisti runkoon, mutta liiman kuivuttua lista pysyy varmasti paikoillaan. Puulistoissa vaikeita kohtia ovat tiukat kaarteet. Kulmiin joutuu melkeimpä leikkaamaan erilliset kulmakappaleet, kun puulistan taivuttaminen ei onnistu. Silti jatkossa aion palata esimerkiksi kataja- tai pihjalalistojen käyttöön.
KUVA 4: Osa reunalistasta on liimattava uudelleen
|
